Peltivalmis liukuovi sai reilu viikko sitten päällensä kierroksen epoksia, samoin konehuoneen luukku. Pakkelia täytyi käydä hakemassa vielä yksi kilon purkki, kun vanhat varastot loppuivat pahimmoilleen kesken. Tovi vierähti liukuoven pahimpien lommojen oikaisussa ja hionnassa. Pakkeloinnin päätteeksi pyyhkäisin vielä kierroksen epoksia väliväriksi ennen filleriä.
Kohtuu siisti tuosta tuli joten kiepautin oven ympäri ja maalasin takapuolen samalla valkoisella kuin muutkin bussin sisäosat. Myös keulan hiekkapuhallettu grilli sai pintaansa valkoisen sävyn.
Grillin puhalluksen yhteydessä päätin käydä myös puskureiden kimppuun. Alkuun meinasin kipata puskimet jollekkin puhallusfirmalle puhdistettaviksi mutta luonne kun on mallia "minä ite", niin päätin samoilla vauhdeilla puhaltaa puskuritkin. Näkeepähän samalla mitä sieltä maalikerrosten alta paljastuu. Noh, keli ei hommaa oikein suosinut ja kompurat alkoivat jäätää vähän väliä kun puskuriin saakka pääsin, joten hioin puskurin maalikerrokset pois rälläkällä ja käkkäräpäällä. Lopuille näytetään hiekkaa jahka kelit taas vähän lämpiävät.
Liukuoven pinta menikin sitten jo rutiinilla. Filleri, vesihionta ja värit pintaan kahdessa erässä. Sivussa maalasin myös konehuoneen räppänän.
Maalien kuivumista odotellessa pensselöin muuten mustaan konehuoneeseen piristystä. Pyöreä peitelevy sai vähän erilaisen värityksen pintaansa. Ei musta pinstraippaajaa tulisi, sen verran pensseli kädessä tärisi :)
Kaikkea bussista purettua pikku hilpettä, mukaan lukien liukuoven mekanismit, löytyy laatikoista läjäpäin ja näitä pitäisi alkaa jotenkin putsailemaan. Kaikkia pintoja ei kehtaisi hiekalla rouhia joten päätin kokeilla soodaa osien puhdistukseen. Askartelin testiä varten soodapuhaltimen pieneen laatikkoon, toimiva konsepti mutta laatikko oli aivan liian pieni. Liukuoven takaosan liukusaranaan viritystä testasin. Samalla paljastui, että sarana kaivannee uusia osia joten jätin homman kesken ja jatketaan tuumailua propellihattu päässä. Moottorin osille sooda voisi olla kova sana mutta sitä varten tuo laatikko saisi olla hurjasti isompi...
Liukuovi jäi siis odottamaan saranoita ja keskityin konehuoneen räppänään. Tässä vaiheessa pääsi ärräpäitä. Tajusin, että viime kesänä jäi sitten korjaamatta luukun vasemmanpuolen saranan kiinnitys mihin pultti katkesi luukkua pois purkaessa. Sain onneksi porattua vanhat kiinnikkeet rakenteiden sisältä irti. Tein lattaraudasta uuden vastakappaleen ja pyöräytin siihen kierteet. Lopuksi pujottelin tuon vielä paikoilleen konehuoneen puolelta löytyvän pienen kolosen kautta. Tosi kätevää, reikään mahtui vain pikkurilli, vajaan tunnin sormella tökkimisen jälkeen uusi vastakappale lopulta lopsahti oikein päin koloseensa. Tämän jälkeen luukku napsahtikin nätisti paikoilleen. Vielä pitäisi luukun tiivisteet liimailla paikoilleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti